Hallinto, media ja oma sisäinen maailmamme on koodattu vahvasti pelon pohjalta toimimiseen ja pelko pohjautuu pitkälti egoon.

Kannustetaanko meitä ja tuetaanko etenemistämme, vai luodaanko alati uhkakuvia, joita varten meidän tulee varautua ja suojautua. Media suoltaa paljolti uutisia onnettomuuksista ja uhista. Vakuutusyhtiöt listaavat kaiken mahdollisen ja jopa lähes mahdottoman, jos jotain sattuu. Yhteiskunta on luonut stereotypioita, jotka kaikkien tulisi täyttää, jotta olisivat täysivaltaisia kansalaisia. Teemme usein päätöksiä pelossa, että erotumme muista ja ettemme olisi hyväksyttyjä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kuinka usein jäämme tilanteisiin, kun emme vielä tiedä tulevasta. Kuinka usein meitä pelotellaan siitä, mitä voimme menettää, jos irtisanoudumme vaikkapa epätyydyttävästä työstä tai tehtävänsä tehneestä parisuhteesta. Voiko tilalle tulla jotain parempaa vai onko parempi vain pysyä paikallaan. Onko pelko suurempi, kuin luottamus tulevaan, että on aika vain ottaa seuraava askel. Saanko vielä töitä, löydänkö uuden suhteen, miten selviydyn ja mitä lähipiirikin näistä ajattelee. Tuttuja kysymyksiä?

Sitten on markkinointi, joka hoitaa oman osansa pelkoihin, on sitten kyse terveyden mahdollisesta menettämisestä, jolla myydään ennaltaehkäiseviä tuotteita tai vaikkapa riittävästä ulkoisesta pinnasta, jolla varsinkin naisten maailmassa kaudenhoitotuotteilla on markkinansa. Pysynkö terveenä ja olenko ulkoisesti hyväksyttävä. Nyt on viimeinen hetki tarttua tilaisuuteen! Niin tuttu slogan. Olet mahdollisesti jäämässä ilman jotain. Sinusta on mahdollisesti tulossa sairas ja ruma. Vai onko sittenkään.

Puhutaan paljon ajatusten voimasta, sekä asenteesta ja valinnan vapaudesta. Se asia johon ajatuksensa keskittää voimistuu. Haluaako nähdä elämässä mahdollisuudet vai uhat. Kuinka monesti se, mitä ihminen eniten pelkää ja murehtii toteutuu tai pitkittyneessä jämähtämisessä ihminen jopa fyysisesti sairastuu.

Pysynkö terveenä – Olen terve

Riittävätkö rahat – Rahaa on riittävästi

Saanko kaiken tarvittavan – Minulla on kaikki tarvittava

Ajatusmallin muutos on suhtautumistapa, jolloin siirrymme luottamukseen. Vanha kliseinen sanonta ”elämä kantaa” voimistuu.

Luottamus on pelon vastakohta ja syntyy rakkaudesta, omasta sisäisestä viisaudesta ja totuudesta. Se ääni joka kertoo, että kaikki on hyvin juuri nyt, kun pitäisi tehdä jotain tai ottaa askel johonkin suuntaan. Se miten suuntaamme ajatuksemme positiiviseen ja hyvään niitä lisäten. Luottaen, että tekemämme asiat ja ratkaisut vievät meitä sinne, minne tuleekin mennä.

Voimme elämässämme valita käytämmekö energiaamme suojautumiseen mahdollisilta uhkakuvilta vai elämään täyttä elämää, rakkaudella.